Kannanotto: Perusoikeudet ja riittävä hoiva

Iäkkäiden perusoikeudet ja riittävä hoiva turvattava välittömästi

Suomen perustuslaki takaa vanhuksille oikeuden riittävään hoivaan ja huolenpitoon. Tämä oikeus ei toteudu, koska pääsyä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on kiristetty kohtuuttomasti, ja kotihoitoa saa yhä harvempi. Tilanne vaarantaa iäkkäiden terveyden, turvallisuuden ja ihmisarvon.
Vanhusasiavaltuutettu, Ihmisoikeuskeskus sekä 12 valtakunnallista järjestöä vaativat kannanotossaan 30.3.2026 hallitusta ja eduskuntaa ryhtymään viipymättä toimiin iäkkäiden oikeuksien turvaamiseksi. Eläkkeensaajien Keskusliiton Pohjanmaan piiri yhtyy vaatimukseen ja sen ratkaisuesityksiin:

Lainsäädäntö itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi

Ympärivuorokautisesta palveluasumisesta puuttuu asukkaita turvaava lainsäädäntö  itsemääräämisoikeudesta.
Tämä altistaa vanhukset laittomille ja jopa hengenvaarallisille rajoitustoimille, kuten fyysiselle sitomiselle tai kemialliselle rajoittamiselle lääkkeillä. Useat hallitukset ovat siirtäneet lainvalmistelua eteenpäin, vaikka tarve on huutava. On säädettävä laki. jossa itsemääräämisoikeuden tukeminen on ensisijaista ja rajoitustoimet vain viimesijainen keino. 
Myös hoivakotien fyysisen ympäristön on tuettava asukkaiden omatoimisuutta.

Palveluasumisen saatavuuden parantaminen koko maassa

Palvelukriteerien kiristämisestä johtuen kotona asuu yhä heikompikuntoisempia vanhuksia ilman riittävää tukea. Vuoden 2024 lopussa vain 6,4 % yli 75-vuotiaista asui ympärivuorokautisessa hoidossa, ja tilanne huononee jatkuvasti. Jos avun tarve on ympärivuorokautista, ei koti tai yhteisöllinen asuminen ole oikea paikka. Palvelua on saatava kohtuullisessa ajassa, omalla kielellä 
ja lähellä omaisia. Hyvinvointialueiden on vastattava huutoon ja purettava lainvastaiset jonot.

Henkilöstömitoituksen nostaminen tarpeita vastaavaksi

Lakisääteisen vähimmäismitoituksen laskeminen 0,6:een vuoden 2025 alussa vähensi hoivatyöstä noin 3 500 ammattilaista, vaikka asukkaiden hoidon tarve on kasvanut. Liian vähäinen henkilöstömäärä heikentää hoidon laatua ja lisää alttiutta turvautua rajoitustoimiin.

Henkilöstömitoitusta on nostettava, jotta haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat käytännön hoitotyössä.

Vanhustenhuollon kriisi on ratkaistava nyt.  Arvokas vanhuus ja oikeus turvalliseen hoivaan eivät voi olla säästökohteita, joista tingitään perusoikeuksien kustannuksella.